Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Metropolihallintoon

Asuntoministeri Jan Vapaavuori on oikealla asialla lämmittäessään jälleen keskustelua pääkaupunkiseudun hallintomallista. Hän suosittaa voimakkaasti Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan yhdistämistä ja tarjoaa vaihtoehdoiksi joko suoraa kuntaliitosta tai vahvaa seutuhallintoa. Olen pitkälti samaa mieltä hänen kanssaan: jotain tarttee tehdä.

Oikeastaan kaikkein huonoin malli on se, joka nyt on käytössä. Kaupungit kilpailevat keskenään ja yrittävät toisaalta tehdä yhteistyötä. Asukkaille kuntarajoista ei ole kuin harmia - paitsi tietysti kauniaislaisille, joiden veroprosentti on muita alhaisempi!

Nykymallissa yhteistyötä viritellään asiakohtaisesti, ja hallintomallit joudutaan luomaan aina erikseen. Eikä demokraattisesta ohjauksesta ole juuri mitään jäljellä, kun erilaisia johtokuntia ja hallituksia perustetaan milloin mitäkin yhteistyöputiikkia johtamaan. Kokonaisuuden hallinta on jokseenkin mahdotonta.

Suorassa kuntaliitoksessa ongelmana on aluerajaus: luonteva kokonaisuus sinänsä olisi Hki-Espoo-Vantaa-Kauniainen, mutta ainakin liikenteen ja maankäytön kysymyksissä tämä rajaus on liian suppea. Pääkaupunkiseutu yhtenäisenä työssäkäynti- ja asiointialueena jo hajonnut laajemmalle - Keravalle, Nurmijärvelle, Tuusulaan, Kirkkonummelle. Ja sitä paitsi Espoon ja Kauniaisten vastustus klassisen tyyppistä kuntaliitosta kohtaan on lievästi sanottuna raivokasta…

Paras vaihtoehto onkin vahvan kaksiportaisen seutuhallinnon luominen. Alue käsittäisi Helsingin seudun 14 kuntaa, ja näille valittaisiin suoralla kansanvaalilla vahva seutuvaltuusto. Seudullisella tasolla päätettäviä asioita olisivat ainakin verotus, liikennejärjestelmä, yleiskaavoitus, toisen asteen koulutus, erikoissairaanhoito jne. Lähidemokratian vahvistamiseksi seutuhallinnon alla olisi pienempiä peruskuntia, jotka osin voisivat muodostua nykyisistä kunnista. Isoimpien eli Helsingin, Espoon ja Vantaan pilkkomista pienempiin osiin pitäisi harkita.

Seutumalli vahvistaisi metropolialuetta, jonka varassa Suomen kansantalous pitkälti lepää. Olisi myös loogista, että edellä luetellut seudulliset kysymykset ratkaistaisiin seudullisella tasolla eikä keskenään kilpailevien kuntien edunvalvontapohjalta.

 

Timo Juurikkala 17.9.2009




Siirry sivun alkuun