Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Metropoli ja terveydenhuolto

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa 28.1.2011.

Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne ja rahoitus ovat valinkauhassa. Tulevat ratkaisut ovat olennaisia myös Helsingin metropolialueen rakenteita uudistettaessa.

Toisin kuin useimmissa Euroopan maissa meillä kunnat ovat päävastuussa palveluiden järjestämisestä. Hyvin suuri osa kunnistamme on liian pieniä selviytyäkseen tehtävästä kunnolla. Lisäksi erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja kansanterveystyön yhteistyö yskii ja monikanavainen rahoitus houkuttaa eri toimijoita vierittämään kustannuksia muille. Oikeastaan on ihme, että terveydenhoitomme toimii niinkin hyvin, kun rakenteissa on näin paljon ongelmia!

Valuvikoja on toistaiseksi yritetty korjailla osittaisuudistuksin ja määräaikaisin laein. Paras-puitelaki on voimassa vuoden 2014 loppuun ja par´aikaa eduskunnan käsittelyssä on niin ikään määräaikainen laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä.

Terveydenhoidon kentällä vallitseekin melkoinen epätietoisuus tulevaisuudesta. On vaikea kehittää toimintoja, kun tulevien uudistuksista ei ole varmuutta.

Todennäköistä kuitenkin on, että vastuu terveyden- ja sairaanhoidosta sekä osin myös sosiaalihuollosta siirretään jatkossa nykyistä selvästi suurempien kokonaisuuksien hoitoon.

Erilaisia ehdotuksia onkin sinkoillut viimeisten vuosien aikana: on esitetty 40-60 sote-aluetta, aluekuntia, maakuntia, sote-piirejä, ostopooleja, miljoonapiirejä ja valtakunnallisia terveysrahastomalleja. Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisremontin yhteydessä pitää myös rahoitusrakennetta korjata. Toistaiseksi siihen ei ole tohdittu puuttua, vaikka järjestelmämme ongelmallisuus tunnetaan.

Rahoituksen keskeinen ongelma on monikanavaisuus, joka aiheuttaa vääränlaisia kannusteita. Erikoissairaanhoidossa voidaan ylläpitää leikkausjonoja, koska odotusajan sairauspäivärahat maksaa Kela, menetetyn työpanoksen tappioista kärsii työnantaja ja toimintakyvyn alenemasta taas potilas itse. Terveydenhoidon julkinen rahoitus eli valtion, kuntien ja Kelan osuudet on koottava yksiin käsiin, jotta kokonaisuuden kannalta epäedullisiin säästötoimiin ei kannusteta.

Terveydenhuollon tulevaisuusnäkymät on syytä ottaa huomioon myös pohdittaessa pääkaupunkiseudun hallintomalleja.

Valitettavasti Helsinki-Vantaan yhdistymistä ja seutuhallintoa setvineet viranhaltijaryhmät eivät vaivautuneet edes pohtimaan sosiaali- ja terveydenhuoltoa kokonaisuutena, vaan rajasivat HUSin ja erikoissairaanhoidon selvitystensä ulkopuolelle. Sosiaali- ja terveysasiat ovat kuitenkin erittäin keskeinen osa nykyistä kuntien palvelurakennetta ja myös kustannuksia.

Kunnat vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollosta ja teoriassa myös erikoissairaanhoidosta. Tosiasiassa kunnan panos erikoissairaanhoitoon rajoittuu kuitenkin lähinnä laskujen maksamiseen. Sairaanhoitopiirit pyörittävät toimintaa varsin itsenäisesti, lainsäädännön antamin valtuuksin.

Metropolihallinnon toimenkuvaan alueen terveydenhuoltopalveluiden järjestäminen sopisi luontevasti: erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto olisivat yhden ja saman hallinnon käsissä. Tämä edellyttää suorilla vaaleilla valittavaa seutuvaltuustoa, jotta demokraattinen ohjaus säilyy. Jos sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistukseen haetaan kokeilualueita, olisi Helsingin seudulta hyvä aloittaa samassa yhteydessä, kun metropolin hallintoa järjestetään uudelleen.

Timo Juurikkala
kansanedustaja
Vihreiden sosiaali- ja terveyspoliittisen työryhmän pj.
Vantaa

 

 

Timo Juurikkala 28.1.2011

Siirry sivun alkuun