Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Peruskoulu ja pudokkaat

Suomalainen peruskoulu on niittänyt mainetta kansainvälisissä oppimisvertailuissa. Peruskoulumme pitää myös hyvin huolta koko ikäluokasta: oppivelvollisuus jää kesken vain aniharvalta.

Mutta parantamisen varaakin on: kouluviihtyvyyttä vertailtaessa suomalainen koulu painii lähinnä rapasarjassa. Koulun päätehtävä on tietysti oppiminen eikä viihtyminen, mutta eivät nämä toisiaan pois sulje - työnteko voi olla myös mieluisaa. Ei ole hyvä, jos lapsemme ja nuoremme tottuvat siihen, että töissä pitääkin olla kurjaa. Elämään tarvitaan iloa!

Voidaan perustellusti väittää, että kohtuullinen tai sitä parempi koulussa viihtyminen ehkäisee myös koulupudokkuutta ja syrjäytymistä.

Koulut ovat lasten ja nuorten työpaikkoja, ja kyse on siten oppilaiden työhyvinvoinnista. Työhyvinvointia edistää muun muassa se, että työntekijöillä on vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Pääsääntö suomalaisessa peruskoulussa lienee se, että oppilaat eivät juuri pääse vaikuttamaan koulutyön käytäntöihin. Lapset ja nuoret voisivat hyvin osallistua esimerkiksi välitunti- ja ruokailukäytännöistä, piha- ja sisäkalustuksesta, ja miksei jopa soveltuvin osin oppimismenetelmistä päättämiseen. Lapset osaavat kantaa vastuuta, kun heille sitä annetaan.

Hyvin organisoitu oppilaskuntatoiminta ja luokkatoimikunnat antavat lapsille mahdollisuuksia osallistua työolojensa suunnittelemiseen. Se on myös tärkeää demokratiakasvatusta; harjoittelemalla oppi yhteisiin asioihin vaikuttamista ja niistä vastuun ottamista. Ja yhteisöllisyys vahvistuu, mikä on merkittävä suojatekijä syrjäytymistä vastaan sekin.

Myös tuntijako vaikuttaa kouluviihtyvyyteen. Vihreiden mielestä taito- ja taideaineiden osuutta pitää lisätä, jotta vähemmän teoreettisesti suuntautuneillakin oppilailla on onnistumisen mahdollisuuksia. Valinnaisuutta on lisättävä etenkin yläkouluvaiheessa.

Mutta syrjäytymisen ennaltaehkäisy on myös oppilashuoltoa. Kuraattori-, psykologi- ja terveydenhuoltopalvelut ovat monin paikoin alennustilassa. Jos syrjäytymistä halutaan ehkäistä, on oppilashuollon resursseista pidettävä nykyistä parempaa huolta.

Erityisopetuksen järjestämisessä yhteistyö oppilashuollon kanssa on tärkeää, jotta opettajat ja erityisopettajat eivät joudu yksinään painiskelemaan vaativan kuntouttamisen parissa. Oppilaan ensisijainen oppimisympäristö on yleisopetuksessa, jonne tarvittava tuki suunnataan. Perusopetuslain uudistus vei asioita oikeaan suuntaan, mutta resursseista ja pätevistä erityisopettajista on edelleen jatkuva pula.

Pudokkuuden torjunnassa kenties tärkeintä on vahvistaa nuorten yhteiskuntatakuuta. Kaikille peruskoulun päättäville on taattava jatkokoulutuspaikka. Myös toisen asteen opintojen jälkeen on sovellettava vastaavaa - eli taattava kaikille nuorille työ-, opiskelu-, harjoittelu- tai esimerkiksi työpajapaikka.

Nykymaailma ei ole nuorelle helppo: yhteiskunnassamme korostetaan kilpailukykyä ja suorittamista, ja häviäjin osa on karu. Kaikilla on kuitenkin vahvuutensa, ja peruskoulun - hyvinvointiyhteiskuntamme ehkä tärkeimmän instituution - tehtävä on auttaa jokaista lasta ja nuorta löytämään omat voimavaransa.

Timo Juurikkala 9.4.2011




« edellinen | 1 -2 -3 -4 -5 | seuraava »

Kommentit

Hanna Kotta (9.4.2011 22:13:37)

Leikkimällä oppii!


(10.4.2011 11:53:26)

Oletko tutustunut steinerkoluun? Siellä näihin asioihin tunnutaan kiinnitettävän huomiota.


(15.4.2011 01:36:59)

Toivottavasti tämä suomeksi tarkoittaa luokkakokojen pienentämistä. Siitä on puhuttu paljon, mutta käytännössä mitään ei tapahdu.


(16.4.2011 09:55:57)

Asiaa ja asiasta kirjoitat! Taito- ja taideaineissa oppiminen perustuu kokemuksellisuuteen, jossa teoreettinen kulkee käsi kädessä käytännön kanssa. Nämä oppiaineet tarjoavat tiedon soveltamisen harjoittamisen. Erityisen tärkeää on vaalia taito- ja taideaineitten pätevää opetusta yläluokilla, jossa tuntimäärät ovat tällä hetkellä todella vähäiset. Taide- ja taitokasvatus ottaa huomioon erilaiset oppijat.
terveisin Birgitta Nurmi, kuvataideopettaja, joka opettaa myös erityisluokalla kuvataidetta.


Jari Peltola (17.4.2011 09:40:27)

Luin joskus -90 luvun puolivälin tienoilla kirjan Oppimisen vallankumous. Ajattelin, että näin toivoisin lapsia opetettavan suomalaisissakin kouluissa.
Lähtökohta kirjassa oli se, että ei ole oppimisvaikeuksia vaan opettamisvaikeuksia. Jokainen oppii ja viihtyy koulussa kun hänen ominaispiirteensä huomioidaan. Muistan omalta kouluajalta kuinka esim. poikien toiminnallisuutta ei juurikaan huomioitu peruskoulussa. Paitsi, että se oli kiellettyä ja nämä kaverit saivat häirikön maineen koulussa. Kuinkahan nämä asiat on huomioitu nykyisin suomen kouluissa?

Veikkaan, että nämä ko. kirjan ajatukset ovat valitettavasti vieläkin vallankumouksellisia suomalaisessa koulumaailmassa. Ainakin niin on keski-asteella, jonka käytäntöjä olen viimeksi läheltä seurannut.

Oppimisen vallankumous -
Gordon Dryden ja Jeannette Vos

« edellinen | 1 -2 -3 -4 -5 | seuraava »
Siirry sivun alkuun