Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Maajussit ja meri

Vesiensuojelussa teollisuus ja asutus ovat saavuttaneet merkittäviä tuloksia viimeisten vuosikymmenten aikana. Maanviljelyn saralla on saatu vähemmän aikaan, ja niinpä nykyisestä kuormituksesta yli puolet onkin maataloudesta peräisin. Liialliset ravinnevalumat aiheuttavat rehevöitymistä, jonka seuraamukset ovat havaittavissa sekä tieteellisin tutkimuksin että paljaalla silmällä.

Valtion budjettiesityksessä Itämeren suojelurahoja on leikattu siitä tasosta, joka sovittiin hallitusohjelmaneuvotteluissa. Tämä merkitsee liian vähäisiä resursseja tutkimukseen ja erilaisiin pilottihankkeisiin. Toivottavasti eduskunnalta löytyy rotia korjata asia; nämä ovat tärkeitä T&K-rahoja.

Mutta varsinaisesti Itämeren ja rannikkovesiemme tila ratkaistaan maatalouspolitiikan puolella. Maatalouden ympäristötukena maksetaan satoja miljoonia euroja (!!) vuosittain; niiden rahojen paremmalla kohdennuksella on oikeasti mahdollista saada meren tila paranemaan.

EU:n maatalouspolitiikan uusi tukikausi alkaa vuoden 2014 alusta. Asia on par'aikaa valmistelussa, mutta valitettavasti vesiensuojelu ei ole nousemassa vahvaan rooliin, vaikka uudistuksen tavoitteena onkin maatalouden ympäristöhyötyjen lisääminen. Suomen neuvottelijoilla olisi tässä tehtävää.

Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään EU:ssa tehtävistä päätöksistä. Myös kansallisella tasolla on mahdollista suunnata tukirahoja siten, että vesiensuojelu tehostuu. Tosin maatilojen nykyiset ympäristötukisopimukset ovat pääosin voimassa vuoden 2013 loppuun saakka - ihan pikaista muutosta on vaikea saada aikaan.

Nykymuodossaan maatalouden ympäristötuki ei toimi, vaikka yli 90 prosenttia viljelijöistä on sen piirissä. Kepulaisvetoisen maatalouspolitiikan ansiosta meillä on perustuet naamioitu osin ympäristötueksi. Satoja miljoonia euroja on hakattu menemään ympäristötuen nimissä ilman, että vastaavaa tai ylipäätään minkäänlaista ympäristöhyötyä on saatu aikaan.

Erilaisia keinoja valumien vähentämiseksi on kuitenkin tiedossa. Perinteiset suojavyöhykkeet ja kosteikot ovat tarpeellisia, mutta huomiota pitää kiinnittää myös talviaikaiseen kasvipeitteisyyteen, ravinteiden parempaan kierrätykseen ja sitomiseen, lannoitustasoihin, ravinnetaseeseen, viljelykiertoon ja luomuviljelyn edistämiseen.

Erityisiä hot spotteja ovat vesistöihin viettävät lohkot ja tulvapellot. Ympäristötuki pitää räätälöidä tila- ja lohkokohtaisesti niin, että tukieuroilla saadaan mahdollisimman suuri ympäristöhyöty. Herkimmät kohteet pitää ohjata kokonaan tehoviljelyn ulkopuolelle, esimerkiksi energiakasvien tuotantoon tai silkkaan kesannointiin.

Suurimpana kantona kaskessa eivät varmasti ole maanviljelijät. Kannustavilla ohjauskeinoilla ja tiedon lisäämisellä maajussit saadaan kyllä edistämään vesiensuojelua. Tukia uudelleen ja tarkemmin suuntaamalla saadaan sekä ympäristöhyötyjä että tyytyväisiä maajusseja. Win win.

Tutkijat ovat ehdotelleet uudenlaista ympäristötukirakennetta, joka perustuisi viljelijöiden tekemiin tarjouksiin ympäristöhyötyjen aikaansaamisesta. Tämä voi olla hyväkin idea, mutta liiallista byrokratiaa ja paperisotaa tulee visusti varoa.

Timo Juurikkala 15.10.2011




« edellinen | 1 -2 | seuraava »

Kommentit

aisJHQaxAsgGBIQuLm (28.12.2011 11:00:01)

Until I found this I thought I'd have to spend the day insdie.


FItXHfyyg (28.12.2011 12:10:38)

What a joy to find such clear tnhkinig. Thanks for posting!


SOpxJLgLxiyhhLCfk (28.12.2011 19:41:11)

Your thinking mtahecs mine - great minds think alike!


sywLHyVGoB (29.12.2011 01:04:27)

If you're lokiong to buy these articles make it way easier.


4eNmoTXsG (3.7.2013 22:31:42)

Markku, alkutuotanto toaldlekin on pitke4lti vuokranottoon rinnastettavaa toimintaa. Se on vastikkeetonta tuloa, jossa suhteellisen pienelle4 tai mite4ttf6me4lle4 tyf6panoksella kere4te4e4n lise4arvotonta tuloa - tai sitten pahimmillaan vuokrataan tuo tulonle4hde jonkun toisen hoidettavaksi, ulkoistetaan kulut ja kaavitaan tai kiristete4e4n voitot pe4e4lte4, kuten aatelisherrat toimivat feodalismissa. Tai diktaattorit f6ljyntuotantomaissa.Toisin kuin yleense4 kuvitellaan, f6ljyntuotannon ke4ynniste4minen ja ylle4pito eive4t vaadi kovinkaan kummoisia investointeja, eive4tke4 myf6ske4e4n korkeaa teknologiaa. d6ljyn pumppaaminen ei ole juurikaan muuttunut miksike4e4n ensimme4isen maailmansodan je4lkeisiste4 ajoista, ja ainoat investoinnit ovat alkuinvestoinnit ja ylle4pitokulut. Itse tuotteen jalostusaste on hyvin alhainen. Eike4 f6ljynjalostuskaan ole mite4e4n ydinfysiikkaa - kuka tahansa luokat hitsannut osaa valmistaa pohjakolonnin, eike4 sellaisen suunnittelukaan ole kuin ike4ve4e4 matematiikkaa ja Raoultin lain soveltamista.Kyse on samanlaisesta tulonhankinnasta kuin asunnon pite4minen vuokralla, tullimaksu, siltamaksu, le4pikulkumaksu - tai kehitysapu. Kyse on eli pyrkimykseste4 saada maksimitulo hyf6tyme4lle4 vain jonkin tuotantotekije4n olemassaolosta.Hyvine4 aikoina rent-seeking on e4e4rimme4isen tuottavaa, mutta huonoina aikoina se johtaa valtavaan velkaantumiseen. Te4me4 ei ole uutta - Raamatussa on kertomus siite4, miten Joosef ke4ski faaraota varautumaan ensin seitseme4e4n lihavaan vuoteen ja sitten seitseme4e4n ne4lke4vuoteen, eli rahastoimaan hyvien aikojen tuotot, kuten Norja ja Vene4je4 ovat tehneet. Alkutuotannossa kyse on juuri samasta win big - lose big -ilmif6ste4. Te4ste4 syyste4 alkutuotantoon nojaavaaa yhteiskuntaa leimaa hirvitte4ve4 velkaantumisaste - joka usein johtaa aivan suoranaiseen maaorjuuteen.Luojan kiitos Suomea on pidetty luonnonvaroiltaan kf6yhe4ne4, ja olemme siksi joutuneet kehitte4me4e4n jalostukseen nojaavan teollisuus- ja kauppayhteiskunnan. Jos meide4n taloutemme nojaisi yksinomaan kaivostoimintaan, ilman metalliteollisuutta, niin Suomi olisi nyt niinsanotusti lirisse4. Ne4hte4ve4ksi je4e4, miten Vene4je4n ke4y. Seitseme4n lihavaa vuotta ovat olleet ja menneet, ja nyt edesse4 on ne seitseme4n laihaa vuotta.

« edellinen | 1 -2 | seuraava »
Siirry sivun alkuun