Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Tulevaisuuden puolue (kolumni Vihreässä langassa 28.3.)

Kun tulin mukaan vihreisiin 1990-luvun alussa, elettiin vahvan tulevaisuuden uskon hengessä. Vuoden -92 kuntavaaleissa Vantaan vihreä valtuustoryhmä kasvoi kolmesta hengestä 11:een. Silloin tuntui, että nyt muutetaan maailmaa.

Niihin aikoihin olin hyvin vakuuttunut, että kasvu jatkuu ja että uuden vuosituhannen alussa Vihreät on yksi suurista yli 20 prosentin puolueista. Näin asiat eivät ole menneet: kannatus on pumpannut vajaassa kymmenessä prosentissa vaaleista toiseen.

Vihreiden tarve tai "ekologinen lokero" ei kuitenkaan ole näinä parinakymmenenä vuotena yhtään pienentynyt, päinvastoin. Ympäristön ja ilmaston tila on kulkenut huolestuttavaan suuntaan, ja lisäksi monia jo voitetuiksi luultuja asioita joudutaan puolustamaan aivan kuin taannoisina vuosikymmeninä. Tarkoitan muun muassa yhdenvertaisuus- ja ihmisoikeuskysymyksiä, seksuaalivähemmistöjä, monikulttuurisuutta, susia, jopa aborttioikeutta.

Pitkän linjan perusvihreänä uskon edelleen maailman pelastamiseen. Meidän on uupumatta vietävä viestiämme, jotta Suomen ja maailman kehitys saadaan käännettyä kestävämmäksi.

Mielipidetiedusteluiden mukaan vihreiden sympparien määrä on korkea. Ja kertoohan sen jo arkikokemuskin, ettei ympäristön pilaaminen tai yhdenvertaisuus ole ihmisten mielestä yhdentekevää. Esimerkiksi turvetuotannon ja Talvivaaran ongelmien aiheuttama liikehdintä ja Tahdon2013-kampanjan imu kertoo tästä. Meidän ajatuksillamme on kannatusta kansan parissa.

Mitä meidän pitää sitten tehdä, että menestymme paremmin ja saamme väännettyä yhteiskuntaa kestävämpään ja avoimempaan suuntaan?

Vihreät ovat tavallisia ihmisiä, jotka tähtäävät yhtä vaalikautta pitemmällä sihdillä kestävään maailmaan. Puolustamme niitä, jotka eivät itse pysty tai jaksa: luontoa, ilmastoa, lapsia, vaivaisia.

Kirkkaan aatteen lisäksi on huolehdittava siitä, että liikkeemme on kunnossa. Taloudelliset resurssimme ovat vähäiset, ja siksi on hyvin tärkeää pitää yllä hyvää henkeä ja iloisen tekemisen tunnelmaa.

Tärkeimmässä asemassa on vihreä kenttäväki eri puolilla maata. Puolue rakennetaan kunnissa, kansanliikkeen tavoin alhaalta ylöspäin. Ruohonjuuren ihmisten rohkaiseminen ja tukeminen on puolueen olennaisin tehtävä. Mitä parempi meininki vihreissä on, sitä helpompaa ja houkuttelevampaa meitä on äänestää.

Puoluesihteerin tehtävä on vahvistaa ja innostaa kenttää sekä johtaa organisaatiota. Helposti mitattavat tavoitteet ovat menestys vaaleissa, varsinkin eduskuntavaaleissa 2015.

Vihreät on tulevaisuuspuolue - lapsemme äänestävät vihreitä!

Timo Juurikkala 29.3.2013




Kommentit

Juhani Salovaara (6.4.2013 14:13:16)

Minua kyllä kiinnostaisi kuulla, että uskooko vihreiden johto siihen, että maailmassa on jokaisen vuoden jälkeen enemmän hiilidioksidia ilmassa, happamampaa merivettä, syöpiä, diabetesta, myrkkyjä äidinmaidossa..., mutta vähemmän metsiä, jokia, lohia, tonnikaloja, pölyttäjiä, jäätiköitä, terveitä ihmisiä, halpaa öljyä, lannoitteita..., ja uskovatko he siihen, että kun tarpeeksi monen vuoden jälkeen noita jälkimmäisiä on aina vähemmän ja ensinmainittuja enemmän, niin jonain vuonna koko homma romahtaa myös täällä, eikä vain kaukana jossain Afrikassa.

Lisäksi kiinnostaisi tietää, että uskooko vihreiden johto siihen, että järjestelmä, joka vaatii yhä enemmän esimerkiksi metsiä ja jokia käyttöönsä, voisi yhtäkkiä vihertyä niin, että vihreät työpaikat eivät olisi vain pieni kuriositeetti, ja oikeastaan vain lisäämässä rasitetta luonnolle. Koska lopulta tämä järjestelmä laajenee siten, että luonnonsuojelualueetkin otetaan käyttöön, vaikka joku siinä sivussa luulisi tekevänsä vihreää työtä. Niin täällä kuin muuallakin, koska talous vaatii sitä. Sipoonkorpi sai suojelun, mutta vieressä rakennetaan yhtä suuri pala luontoa. Kun se on rakennettu, niin ajan kanssa rakentaminen leviää, aivan kuin esimerkiksi Helsingin Keskuspuiston kanssa on käynyt. Tämä on toki pientä, mutta kuvastaa kouriintuntuvasti suuntaa, johon maailma kulkee. Metsät menee pelloiksi ja asumisen alle, joet padotaan, meret tuhotaan. Voiko mitään yhteiskuntaa sanoa hyvinvointiyhteiskunnaksi, kun tulos on tämä? Kaikki ovat osa samaa taloutta, joka ei toimi kestävästi, joten kukaan ei ole syytön, vaan kaikilla on kädet veressä.

Minua ei paljoa kiinnosta iPadit, jotka kuulemma kertovat kehityksen olleen hyödyllistä, ja muut vempeleet, mutta jos omat silmät eivät valehtele, niin metsät kaatuvat, lohet hakkaavat päitänsä patoihin, insuliinia kuluu, 16 vuodessa on poltettu se määrä hiilidioksidia taivaalle, jonka tieteen mukaan suurinpiirtein sai, aavikot ovat ainoa luontotyyppi, joilla menee hyvin, eläinkunnasta katoaa lajeja...Ei hymyilytä.

Väittäisin, että tämä järjestelmä ei salli muutosta. Yksinkertaisesti liian monen elinkeino tarvitsee sitä, että öljyä poltetaan, metsät kaadetaan ja joet padotaan. Jotain tarvitsisi tehdä viherpesun sijaan, koska nyt luodaan turhaa toivoa siitä, että yhtäkkiä tulisi jokin pelastus ja teknologinen muutos, jota kannattaisi jäädä odottamaan. Juutalaisetkin saatiin uskomaan, että olivat menossa suihkuun...

Näin kansalaisena tämä on toivoton tilanne, ei auta mielenosoitukset tai omat kulutusmuutokset, kun poliittinen systeemi palvelee vain taloutta. Häkämies on huolissaan saastuttavan teollisuuden paosta muualle, mutta jos olisi huolissaan ilmastonmuutoksesta ja ympäristöstä, niin olisi huolissaan saastuttavasta teollisuudesta. Kuitenkin umpikujaan kulkeva talous ja yhteiskunta tarvitsee saastuttavan teollisuuden, koska palkkatyö on ruuan ja suun välissä. Samoin jos haluaa katon päälleen, niin umpikujaan kulkevaan systeemiin on pakko osallistua. Jos sitten alkaa mielipiteen kertomisen sijaan vaatimaan muutosta, niin systeemi kantaa putkaan. Ja vain sen takia, että päättäjät haluavat kulkea kohti umpikujaa, ja siitä varoittavat pitää saada pois tieltä.

Avattaisiin edes lohille kulku kutemaan tai muuta sellaista, josta tuhannet ihmiset saisivat kestävät elinkeinon. Kestäväähän on lopulta vain sellainen, jonka luonto tuottaa ilmaiseksi ja sananmukaisesti luonnollisesti. Ei tarvitsisi edes jokaista elukkaa tappaa, vaan pelkkä pyydystäminen toisi elinkeinon tuhansille. Olisi mukava nähdä luonnon palauttamista toimimaan kuten luonto toimii, eikä vain sen ottamista kestämättömään käyttöön.

Koska talous ei kestä kulutuksen laskemista, niin taloutta pitää muuttaa. Muuten vihreästä politiikasta ei synny mitään, ja jos siitä ei tule mitään, niin negatiivinen kierre nopeutuu. Köyhällä ei ole varaa kuin perustarpeisiin, mutta koska maapallolla on varaa vastata vain köyhän tarpeisiin, niin olkaamme sitten köyhiä nykyajan katseissa. Köyhällä on kuitenkin varaa kaikkeen siihen, mitä ei kaupasta saa. Ei olisi ongelma tuottaa tuon kaiken lisäksi tarpeeksi ruokaa ja suojaa, mutta ongelmia tulee, jos niiden hankkimiseksi jokaisen tulee osallistua tähän tuhoamiseen. Ei tarvittaisi uusia voimaloita, vaan vanhojakin voitaisiin sulkea. Ei menisi metsät ja vesistöt, kuten nyt tulee käymään, jos suuntaa ei vaihdeta.

Koska myrkkyjen määrä ädinmaidossa laskee Suomessa, niin itse en itke sen teollisuuden perään joka nyt nostaa myrkkyjen määrää Aasiassa. Jos eräät eivät poliittisesti ja taloudellisesti hyötyisi tuosta teollisuudesta, niin tuskin kukaan sitä kaipaisi. Sääli vain, että terveys ja tulevaisuus ovat nykypolitiikassa sivuosassa talouden takia.


qkezYElJSGttSZ (6.7.2013 10:23:33)

Thinking like that shows an epxret at work

Siirry sivun alkuun