Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Kokoomuksen suoveivaukset

Taannoin kokoomus korosti luontoystävällisyyttään mainostamalla, että "vihreällä on viisi miljoonaa sävyä". Monet noista sävyistä näyttävät olevan niin sameita, että vihreäksi tunnistaminen on mahdotonta. Kokoomuksen mielestä nähtävästi mustakin on vihreää.

Uusi ympäristöministeri Sanni Grahn-Laasonen on onnistunut puliveivaamaan suoasiat sekaisin: perusteellisesti valmistellun soidensuojelun täydennysohjelman tulevaisuus on nyt hämärän peitossa. Valtion ja ehkä metsäyhtiöiden maiden osalta ilmeisesti päästään alkuun, mutta ohjelman kokonaisuus on pantu uuteen valmisteluun. Ratkaisut jäävät seuraavan hallituksen kontolle.

Tämä on murheellista katseltavaa, varsinkin kun mitään vastakkainasettelua ei ollut näköpiirissä. Etenkin eteläisen Suomen soiden surkea suojelutilanne on laajalti tiedossa, ja viimeiset luonnontilaisina säilyneet suorippeet pitäisi suojella pikavauhtia.

Soiden suojeleminen on aika erilaista kuin metsien suojelu, koska suo pitää suojella vesitaloudellisena kokonaisuutena. Toisekseen soiden hyötykäyttöarvo on tuntuvasti vähäisempi kuin metsien: hallitusohjelmassa, suostrategiassa ja uudessa ympäristönsuojelulaissa mahdollinen turvetuotanto ohjataan luontoarvonsa jo menettäneille soille. Merkittäviä suojeluarvoja omaavalle suolle ei turvelupia ole mahdollista saada. Niinpä suojelusuon omistaja ei voi menettää suuria taloudellisia hyötyjä.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan toteutettuna soidensuojelun täydennysohjelma olisi mitä luultavimmin onnistunut ilman mitään vastakkainasettelua. Ohjelman tavoitteena oli 100 000 hehtaaria, ja sitä varten kartoitettiin noin kolminkertainen määrä soita. Joustovaraa olisi ollut siis paljon, ja vain kaikkein arvokkaimpien soiden kohdalla oltaisiin voitu joutua lunastuksiin, mikäli maanomistajat olisivat olleet vastahankaisia.

Ministeri Grahn-Laasonen ja kokoomus kehittivät siis ihan itse ongelman, jota ei ollut olemassa. Tämän vatkaamisen seurauksena soidensuojelu on suuressa vaarassa mennä täysin plörinäksi.

Se on surullista, sillä suoluonnon suojelu on erittäin huonolla tolalla etenkin Etelä-Suomessa. Tämä luonnonsuojelun heikko kohta olisi pitänyt hoitaa ripeästi maaliin. Siihen oli olemassa kaikki eväät, mutta nyt koko savotan onnistumisesta ei ole minkäänlaista varmuutta.


 

Timo Juurikkala 8.12.2014

Siirry sivun alkuun