Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Poliitikko

Nuorena kollina olin kyllästynyt politiikan seuraamiseen ja pidin koko touhua kummallisena. Poliitikot puhuivat kuin vierasta kieltä, eivätkä minun mielestäni keskeisimpiä asioita kuten ympäristön saastumista tai kehitysmaiden hätää kukaan tuntunut nostavan vakavasti esiin. Vaaleissa kävin kirjoittelemassa äänestyslippuihin jotain typeryyksiä…

Vihreitä aloin äänestää heti kun ehdokkaita ilmestyi listoille. En kuitenkaan aktivoitunut tuolloin 80-luvulla vielä millään muulla tavalla.

Vuonna 1992 Vantaan vihreät hakivat kunnallisvaaliehdokkaita lehti-ilmoituksella. Minua alkoi homma kiinnostaa, ja kun kaverit vielä vähän yllyttivät niin otin yhteyttä VaViin. Jouduin haastatteluun, jonka suorittivat Ulla Anttila ja Juhani Joutsenlahti, tuon ajan aktiivisimmat viheriköt Vantaalla. Läpäisin, ja pääsin listalle. Vaaleissa Vantaan vihreät saivat todella veret seisauttavan vaalivoiton: kolmen hengen valtuustoryhmä kasvoi 11:een! Minä sain viitisensataa ääntä ja menin läpi että heilahti.

Ensimmäisellä valtuustokaudellani en suostunut muihin luottamustoimiin, sillä lapset olivat vielä aika pieniä ja ajankäyttö kortilla. Tulin kuitenkin valituksi valtuustoryhmän toisen varapuheenjohtajan tehtävään.

Osallistuin ensimmäisen kerran eduskuntavaaleihin jo vuonna 1995, ilman mainittavaa menestystä. Kampanja oli huokea mutta värikäs - ääniä tuli alle tuhat.

Vuodet 1995-1997 olin Vihreän liiton valtakunnallisen jäsenjärjestön Ekovihreät ry:n puheenjohtaja sekä puoluevaltuuskunnan jäsen.

Vuonna 1997 alkaneella valtuustokaudella olin vihreiden ryhmänjohtaja ja myös ympäristövalvontalautakunnan puheenjohtaja sekä Uudenmaan liiton maakuntavaltuutettu.

Eduskuntavaaleissa 1999 minulla oli jo aika iso kampanja, ja sainkin tähän mennessä suurimman äänisaaliini noin 2500 ääntä, joka tuolloin riitti vain toiseen varasijaan.

Seuraavalla (01-04) valtuustokaudella pääsin valtuuston toisen varapuheenjohtajan merkittävään tehtävään sekä Vantaan yleiskaavatoimikunnan jäseneksi.

Kolmas kerta eduskuntavaaleissa vuonna 2003, jälleen toinen varasija. Vuonna 2004 puolue puhui minut ympäri asettumaan ehdolle myös EU-vaaleissa, mihin sitten suostuinkin. Aika vaisu kampanja ja heikonpuoleinen tulos… Samana syksynä kuntavaalit, joissa nollakampanjalla läpi. Pesti valtuuston 2. varapuheenjohtajana jatkui, tosin vain kahdeksi vuodeksi. Loppukausi meni Vasemmistoliitolle.

Vuoden 07 ek-vaalit toivat ensimmäisen varasijan, ja jo kohta vaalien jälkeen Vantaan asukaspalvelujohtaja Katariina Poskiparta nimitettiin valtiosihteeriksi Työministeriöön. Hänelle haettiin viransijaista, ja kun minua pyydettiin niin suostuin. Pesti oli äärimmäisen mielenkiintoinen, kun sain nähdä kunnallishallintoa korkean viranhaltijan näkökulmasta. Samassa yhteydessä jouduin eroamaan valtuustosta ja menetin vaalikelpoisuuteni v. 08 kuntavaaleissa.

Sitten tulivatkin 09 EU-vaalit, joissa Heidi Hautala meni komeasti läpi, minkä seurauksena minut nimettiin kansanedustajaksi 20.7. alkaen. Eli "neljäs-ja-puoles" yritykseni toi vihdoin eduskuntapaikan!

Koko poliittisen toimintani ajan olen ollut sitä mieltä, että tärkein missioni on ympäristöasiat. Hyviä sosiaali-. koulutus- ja terveyspoliitikkoja ja köyhän puolesta puhujia on runsaasti, mutta ympäristön ja luonnon puolustajia paljon vähemmän. Kunnallispolitiikassa omaksuin kuitenkin jonkinlaisen yleispoliitikon roolin, ja pyrin vaikuttamaan laajalla skaalalla. Silloin tällöin tuli onnistumisiakin!

Eduskuntatyössä keskityin ennen kaikkea ympäristövaliokunnan ja suuren valiokunnan työsarkoihin, mutta sain myös kunnian pitää lukuisia vihreiden ryhmäpuheenvuoroja.

Suurin huippuhetki oli, kun eduskunta hyväksyi yksimielisesti Sipoonkorven kansallispuiston perustamisen. Tätä asiaa olin ajanut jo 1990-luvun lopulta alkaen!

Muista kohokohdista mainittakoon Selkämeren kansallispuiston perustaminen sekä hajajätevesilainsäädännön korjaus, joihin molempiin annoin voimakkaan panoksen.

Oma savottansa oli myös Kreikan vaikeudet ja niistä levinnyt laajempi eurokriisi, joka käynnistyi täydellä teholla keväällä 2010. Suuren valiokunnan jäsenenä sain perehtyä syvällisesti tuohon problematiikkaan.

Vuoden 2011 vaaleissa putosin eduskunnasta. Kesällä 2011 minut valittiin kaksivuotiskaudeksi Vihreän liiton varapuheenjohtajaksi.

Palasin kuntapolitiikkaan vuoden 2012 vaaleissa ja pääsin Vantaan kaupunginhallitukseen. Saatuani pestin vihreän ministeriryhmän erityisavustajaksi kesällä 2013 katsoin kuitenkin viisaimmaksi erota kh-paikalta. Työmäärä oli niin suuri, ettei kaupunginhallitusjäsenyyden asiallinen hoitaminen olisi onnistunut. Päätös teki hiukan kipeää mutta en ole katunut.

Joulukuusta 2012 lukien olen ollut poliittisissa töissä, ensin vihreän eduskuntaryhmän poliittisena sihteerinä ja kesäkuusta 2013 aina syyskuuhun 2014 saakka ministeri Niinistön esikunnassa, ministeriryhmän erityisavustajana. Tuon pestin loputtua pääsin uudelleen poliittisen sihteerin sijaiseksi, jossa tehtävässä jatkan edelleen.

Tälläkin tavoin siis voi yhdistää harrastuksen ja työn ;)

Siirry sivun alkuun