Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Erityisopettaja

Koulu-urani alkoi jo kuusivuotiaana, kun pitkästyin (ja aloin ilmeisesti märistä…) kotosalla ja äiti-muori passitti minut psykologin testien kautta kouluun. Kansakoulua kävin ensin Viertolan ja sittemmin Simonkylän (nyttemmin Simonkallio) kouluissa Vantaalla tai siis Helsingin maalaiskunnassa.

Kirjoitin ylioppilaaksi Tikkurilan yhteiskoulusta vuonna 1976. Vaikka pärjäsin koulussa kohtalaisen hyvin, en ikinä viihtynyt siellä. "Pakkopulla" tuli kuitenkin syötyä.

Opiskelin ensin vuoden valtiotieteitä ja psykologiaa mutta vaihdoin sitten Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksen luokanopettajalinjalle, josta valmistuin vuonna 1980.

Olin vuoden tavallisella ala-asteella Vantaan Uomarinteellä opettajana mutta sitten menin siviilipalvelukseen Imatralle kehitysvammaisten päiväkeskukseen ja kouluun, opetushommiin. Sieltä sain jonkinlaisen kipinän erityisopetukseen.

Olin kuitenkin sivarin jälkeen parisen vuotta freelance-toimittajana ja savenvalajana, kunnes vuonna 1986 hakeuduin Vantaalle Silvolan erityiskouluun ("apukoulu") opettajaksi. Sittemmin suoritin myös erityisluokanopettajan lisäopinnot Helsingin yliopistossa, työn ohessa.

Silvolasta siirryin -88 Myllymäen yläasteelle "luokattomaksi" erityisopettajaksi, ja siellä ollessani kehittelimme yhdessä koulukuraattori Oili Väisälän ja erityisnuorisotyöntekijä Anne-Maria "Mano" Laukkarisen ja muutaman muun hyvän työtoverin kanssa niin kutsutun pajakoulu-idean.

Ajatuksena oli torjua koulupudokkaiden syrjäytymistä erilaisella koulunpidon mallilla, jossa olisi vahva käytännöllinen ote ja paljon käsillä tekemistä, retkeilyä ja kulttuuriakin. Systeemiin liitettiin tukihenkilöjärjestelmä, voimakas kytkentä erityisnuorisotyöhön ja lastensuojeluun, sekä kiinteä yhteistyö huoltajien kanssa. Koulua pidettiin nuorisotiloissa, jonne murrosikäisten kouluallergikkojen oli helpompi tulla kuin oikeaan kouluun.

Pajakoululle haettiin Opetushallituksen kokeilulupaa tuntijaon muokkaamiseksi, ja lupa saatiinkin kolmeksi vuodeksi. Kokeilun tulokset olivat varsin rohkaisevat, ja osoittivat, että syrjäytymiskehitykseen voidaan vaikuttaa oikein kohdennetuilla toimenpiteillä. Sain vuonna 1991 Opetushallituksen valtakunnallisen Cygnaeus-palkinnon pajakoulun pidosta ja syrjäytymisen ehkäisystä.

Nykyinen joustavan perusopetuksen malli ("jopo-opetus") perustuu pitkälti samaan ajatukseen kuin pajakoulu aikoinaan.

Kokeilun jälkeen olin jonkun vuoden taas osa-aikaisessa erityisopetuksessa. Pajakoulutyyppiselle opetukselle oli kuitenkin kovasti kysyntää, ja 90-luvun lopulla siirryin uudestaan nuorisotiloihin, luokkamuotoiseen erityisopetukseen. Niissä hommissa jatkoin vuoden 2007 kesään saakka, jolloin siirryin ensin asukaspalvelujohtajan ja sittemmin vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimialajohtajan tehtäviin - ja sittemmin eduskuntaan pariksi vuodeksi.

Syksyllä 2012, ajettuani vuoden ajan taksia, päätin kokeilla vielä erityisopetusta - sijaisuuksia ja virkojakin on pätevälle erityisopettajalle jatkuvasti tarjolla. Kolmen kuukauden pesti oli antoisa mutta raskas, enkä sittemmin ole enää vilkuillut koulumaailman suuntaan... Mutta vannomatta paras, kenties kerran vielä?

Siirry sivun alkuun