Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Valtioneuvoston selonteko Itämeren haasteista ja Itämeri-politiikasta

Puheenvuoro eduskunnan käsitellessä ympäristövaliokunnan mietintöä selonteosta 10.3.2010

 

Valtioneuvoston selonteko VNS 6/2009 vp Ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 2/2010 vp

Arvoisa puhemies!

Itämeri voi huonosti. Tämä huolestuttaa laajoja kansalaispiirejä ja myös poliittisia puolueita laidasta laitaan. Siksi onkin vähintäänkin erikoista, ettei meren tilan kehitystä ole vieläkään saatu käännettyä parempaan suuntaan.

Valtioneuvoston selonteko Itämeren haasteista sisältää runsaasti toimenpide-ehdotuksia, mutta silti muodostuu sellainen mielikuva, että kovin nopeaa paranemista Itämeren ekologiseen tilaan ei selonteon esittämillä lääkkeillä ole odotettavissa. Tämän johdosta ympäristövaliokunta esittää yksimielisessä mietinnössään seitsemän lausuman hyväksymistä, ja toivonkin hallituksen kiirehtivän niiden toimeenpanoa.

Itämeren pahin ongelma on rehevöityminen. Sitä ei ole saatu kuriin, vaikka ongelman syyt ja syntymekanismit ovat olleet jo pitkään tiedossa. Perinteisesti Suomessa on keskitytty syyttämään Itämeren heikosta tilasta itäistä naapuriamme ja eräitä muitakin maita, ja tästä kuulimmekin jo ed. Pentti Oinoselta esimerkin, miten tämä käy.

Me olemme itse tottuneet pitämään Suomea ympäristöasiansa hyvin hoitaneena maana. Tämä ei kuitenkaan näytä kovin perustellulta, kun ravinnepäästöt suhteutetaan väestölukuumme. Sekä typpi- että fosforipäästöistä reilut 10 prosenttia Itämeren alueella on peräisin Suomesta. Meidän asukasmäärämme on kuitenkin vain 6 prosenttia valuma-alueen väestöstä. Suomen asukaskohtainen kuormitus on siis lähes kaksinkertainen itämerelliseen keskiarvoon nähden.

Teollisuus ja asutus ovat saaneet rehevöittävät päästönsä melko hyvin puhdistettua viime vuosikymmenten aikana, vaikka siitä on aiheutunut näille toimialoille kuluja. Sen sijaan maatalouden kohdalla ei vastaavaa kehitystä valitettavasti ole nähtävissä. Maatalouden onkin nyt ryhdistäydyttävä vesistöpäästöjensä suhteen.

On huomionarvoista, että yli 90 prosenttia Suomen maanviljelijöistä on EU:n ympäristötuen piirissä. Tästä huolimatta positiivinen kehitys on ollut hyvin hidasta, sikäli kuin sitä on lainkaan havaittavissa. Ympäristötuen ehdot ovatkin kovin löysät, ja tähän tarvitaan nyt uutta otetta.

On käynyt selväksi, että pelkkä tukieurojen lapiointi maataloudelle ei tuota tulosta ainakaan riittävästi. Tarvitaan nykyistä selkeämpää kohdentamista sekä alueellisesti että tila- ja lohkokohtaisesti. Saaristomeren valuma-alue pitää ottaa ensi vaiheessa pilottialueeksi, koska rehevöitymisongelmat ovat siellä kaikkein vakavimmat. Näinhän pääministeri Matti Vanhanen jo lupasikin Finlandia-talon Itämeri-kokouksessa viime kuussa.

Tutkijat kertovat, että jopa 80 prosenttia kaikista maatalouden rehevyyspäästöistä tulee vain noin 20 prosentilta pelloista lähinnä lantalohkoilta ja etenkin kaltevilta pelloilta. Olisi kustannustehokas tapa suunnata vahvat ympäristötoimet ja -tuet nimenomaan näille 20 prosentille. Otetaan näillä hotspot-kohteilla käyttöön käyttöön kaikki mahdolliset toimet: leveät suojavyöhykkeet, ympärivuotinen kasvipeitteisyys, minimiin mitoitettu lannoitus, parempi ojitus, kosteikot, tarkka tilakohtainen neuvonta ja ohjaus. Kyllä konsteja on olemassa, ja viimesijaisena keinona voi olla myös hankalimpien peltolohkojen poistaminen viljelykäytöstä. Tilalle esimerkiksi energiapajukkoa, joka imee ravinteita tehokkaasti ja joka voidaan hyödyntää energiana.

Pitää myös aktiivisesti etsiä win-win-vaihtoehtoja, joista sekä viljelijä että Itämeri hyötyvät. Tällaisia voivat olla esimerkiksi juuri uusiutuvan energian tuotanto etenkin riskilohkoilla, ravinteiden mahdollisimman suljettuun kiertoon pyrkiminen, vähemmän kuormittavien viljelylajikkeiden suosiminen, bioreaktoreiden rakentaminen ja vaikkapa elintarvikkeiden Itämeri-merkki, jonka voisi liimata vesiensuojelunsa esimerkillisesti hoitaneen tilan tuotteisiin.

Särkikalojen tehokas poistokalastus on toinen hyvä esimerkki toimintatavasta, joka paitsi tuo tulosta, luo myös uusia työllistymismahdollisuuksia perustuotantoon. Maanviljelijöiden ja kalastajien toimintaroolin pysyvämpi muuttaminen ympäristönhoitajan suuntaan vähentää tarpeetonta vastakkainasettelua luonnonsuojelun kanssa. Tässäkin asennemuutoksessa voi nähdä win-win-asetelman piirteitä.

Erityistä painoa pitää nyt panna EU:n suuntaan, jossa jo valmistellaan uuden vuonna 1014 alkavan maataloustukikauden uudistuksia. Suomen pitää aktiivisesti viedä Brysselin pöytiin sellaisia tukimalleja, joissa Itämeren suojelun näkökulma on vahvana näkyvillä. Onhan Itämeri kuitenkin Euroopan unionin sisämeri.

Arvoisa puhemies!

Vaikka olen keskittynyt tässä lähinnä maatalouteen, niin aivan puhtaat eivät jauhot ole eräissä muissakaan pusseissa. Tuntuu murheelliselta, että Suomi on lähivuodet käräjöinyt EU:n komissiota vastaan, jotta ei tarvitsisi ottaa käyttöön typen 70 prosentin puhdistustasoa yli 10 000 asukkaan taajamissa. Suomen näillä käräjillä saama erävoitto maistuu katkeralta leväkukintojen sulkemilla Itämeren uimarannoilla. Ympäristövaliokunta edellyttääkin tähän muutosta mietinnössä.

Arvoisa puhemies!

On selvää, ettei Itämeren tilan parantaminen ole helppoa eikä kaikilta osin halpaakaan. Itämeren kunnostus maksaa rahaa, ja sitä on myös löydyttävä. Meri on jo joutunut odottamaan liian kauan.

Timo Juurikkala 10.3.2010




Kommentit

IwoP1eP3D9ON (24.3.2017 06:01:06)

This series is the next one I plan on trying. I have heard nothing but great things about it :)I love the NC moainunts. I live in the Triad area and my brother lives in Asheville. What a great time of the year to be there :)

Siirry sivun alkuun