Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Puhe ydinvoimakeskustelussa 29.6.

Tämän viikon keskeisin kysymys on: tarvitseeko Suomi lisää ydinvoimaa? Asiassa tehtävän päätöksen mittasuhteet ovat valtavat ulottuen vuosisadan ja jopa alkaneen vuosisatatuhannen loppuun. Kansanedustaja on harvoin näin ison päätöksen äärellä.

Ydinvoimassa on riskejä ja haittoja, joita edes innokkaimmat ydinvoiman kannattajat eivät pysty kiistämään. Kaikista turvajärjestelmistä huolimatta onnettomuus on mahdollinen. Ja ydinvoima synnyttää jätettä, joka säilyy vaarallisena paljon pitempään kuin mitä ihmisjärki kykenee käsittämään.

Ydinvoimaan voitaisiin turvautua, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi. Ydinvoiman innokkaimmatkaan kannattajat eivät kuitenkaan tohdi väittää, ettei vaihtoehtoja olisi olemassa. Sähköä voidaan säästää, ja sähköä voidaan tuottaa monilla muillakin tavoilla kuin ydinvoimalla.

Miksi sitten yhä löytyy niitä, jotka haluavat rakentaa lisää ydinvoimaa?

Innokkaiden kannattajien keskeisin peruste on, että teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen vaatii ydinvoimaa. Väitetään, että teollisuus investoi Suomeen, jos sillä on varmuus runsaasta sähköntarjonnasta.

Vuorineuvos Tauno Matomäki on sanonut aikanaan, ettei Suomessa kannata teollisesti valmistaa mitään hevosta pienempää. Tämä kuulostaa nyt 2010-luvun alussa jo "tsoukilta", mutta vastaava ajattelu on hämmentävällä tavalla uponnut ydinvoiman innokkaimpiin kannattajiin. Tuntuu vähintäänkin oudolta, että elinkeinoelämämme suurin vahvuus ja tulevaisuuden näkymä olisi energiaintensiivisessä hevoskaliiperin bulkkituotannossa.

Ydinvoiman kannattajat korostavat sitä, että yhteiskunnan rahaa ei sitoudu ydinvoimaan. Tällainen käsitys ei kestä lähempää tarkastelua: uudet voimalat vaativat satojen miljoonien eurojen panoksia sähköverkkoihin, varavoimaan ja muuhun infraan. Merkittävin yhteiskunnan tuki kuitenkin kanavoituu ydinvoiman hyväksi sitä kautta, että voimassa oleva ydinvastuulaki sosialisoi riskit. Yhteiskunta toimii vakuutusyhtiönä - saamatta edes vakuutusmaksuja.

Viime vuosien ydinvoimatyömaat ovat olleet murheellista seurattavaa: kustannusarviot ovat paukkuneet jopa monin verroin pahemmin kuin rakennusurakoissa yleensä ja aikataulut ovat venyneet venymästä päästyään. Läheisimpänä esimerkkinä tästä on Olkiluoto 3 -hanke, jonka kärsimystietä en ryhdy tässä ruotimaan.

Myös ydinvoimalupien valmistelu on ollut murheellinen prosessi. Oikeuskansleri on todennut, että luottamus valmistelun riippumattomuuteen on vaarantunut. Silti asia on edennyt kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tavallisessa läntisessä demokratiassa valmistelu olisi pantu uusiksi - mutta meillä karavaani vaan kulkee.

Ydinvoiman rakentaminen näyttää myös olevan kansan enemmistön tahdon vastaista. Lukuisat mielipidetiedustelut ovat tämän kertoneet. Varmuus asiasta saataisiin vain kansanäänestyksellä tai lykkäämällä periaatepäätökset tulevien vaalien yli.

Mutta mitä vielä: ydinvoimalupien käsittelyä on päin vastoin kiirehditty niin, että esimerkiksi ympäristövaliokunta joutui rajoittamaan asiantuntijoiden kuulemista. Ydinvoimaporukat haluavat asian ratkaisuun nopeasti, jotta kansan tahdon vastainen päätös ehtisi unohtua ennen vaaleja. Elinkeinoministeri Pekkarinen ei ole ydinvoiman eduskuntakäsittelyä kiirehtinyt - siitä tunnustus hänelle.

Mutta muuten ministeri Pekkarisella ei ole pussissaan pelkkiä puhtaita jauhoja. Hän on vastuussa siitä, että sähkönkulutusennusteita on vedätetty ennenkuulumattomalla tavalla, jotta lisäydinvoimalle näyttäytyisi edes jonkinmoinen tarve. Ja silti nämäkin numerot kertovat, että toisen uuden ydinvoimalan tuotanto menee pääosin vientiin. Lisäksi sähkönsäästön potentiaalia on arvioitu alakanttiin.

Valmistelun aikana riippumattomien tutkimuslaitosten arvioilla pyyhittiin lattiaa ja sähköntarpeen pohjaksi otettiin metsäteollisuuden esittämät mielikuvitukselliset luvutt. Tämä on hyvin hämmentävää, kun muistetaan, että metsäteollisuusyritykset ovat toisen ydinvoimahakijan suuria omistajia ja että eräät metsäfirmat tekevät parhaiten voittoa nimenomaan energia-alalla. Tiukasti asianosainen teollisuudenala on keskeisesti vaikuttanut periaatepäätösten tausta-aineistoon.

Tarvitsemmeko me sitten lisäydinvoimaa hiilipäästöjen vähentämiseen? Tätä asiaa koskevat arviot vaihtelevat runsaasti, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se tosiseikka, että parhaassakin tapauksessa päästövähennyksiä syntyy vasta kymmenen vuoden kuluttua. Innokkainkaan ydinvoiman kannattaja ei pysty kieltämään sitä, että vaihtoehtoisilla konsteilla tuloksiin päästäisiin nopeammin. Ja ilmastotoimilla on kiire.

Suomen sähköntuotannon hiilipäästöt aiheutuvat lähinnä yhdistetystä sähkön- ja lämmöntuotannosta sekä lauhdevoimasta. Ydinvoima ei pysty korvaamaan kunnolla kumpaakaan, koska sen säädettävyys on heikko ja koska ydinvoima ei sovellu kaukolämmön tuotantoon. Näin ollen vaikutus ilmastopäästöihin jää väkisin vähäiseksi.

Tarvitsemmeko lisäydinvoimaa sähkön tuonnin lopettamiseen? Lattea ja paljon toistettu tosiseikka on, ettei ydinvoiman rakentaminen lopeta sähköntuontia Venäjältä niin kauan kuin tavaraa saa sieltä halvalla. Silti omavaraisuus on hyvä tavoite. Lisää ydinvoimaa ei tähän kuitenkaan tarvita, vaan vahvaa panostusta uusiutuvaan energiaan sekä energiansäästöön, energiatehokkuuteen ja älykkääseen, hajautettuun energiajärjestelmään.

Kestävän energiateknologian kasvuluvut maailmalla ovat olleet huikeat koko 2000-luvun ajan - eikä loppua näy. Tässä trendissä Suomen kannattaa olla mukana, se on työllisyytemme ja teollisuutemme etu.

Arvoisa puhemies,

Edellä sanomani perusteella lisäydinvoiman rakentaminen on yhteiskunnan kokonaisedun vastaista, niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä tarkasteltuna. Ydinvoiman rakentaminen ei lopeta sähköntuontia Venäjältä, ei tehoa hiilipäästöihin eikä ole ainoa vaihtoehto yhteiskunnan sähkönsaannin turvaamiseksi.

Siksi kaikki kolme periaatepäätöstä pitää hylätä.

 

 

Timo Juurikkala 29.6.2010




Kommentit

ZA1FRIkJlxln (12.10.2015 20:27:04)

Ei ole olemassa ongonmatelta energiantuotantomuotoa. Meide4n tulee punnita kiihkottomasti eri vaihtoehtojen hyf6dyt ja haitat. En misse4e4n nimesse4 kannata esim. uusien tekoaltaiden rakentamista, lise4ksi ne tuottavat mite4ttf6me4n ve4he4n energiaa. Tuuli-, aurinko-, biovoimaa ym. pide4n hyvine4 osaratkaisuna, mutta niiste4 ei realistisesti ole korvaamaan nykyiste4 fossiilisilla polttoaineilla 80-prosenttisesti tuotettua energiaa. Maailmassa ei yksinkertaisesti riite4 mitenke4e4n tukirahoja te4llaiseen. Tulee myf6s muistaa, kuinka paljon kf6yhyytte4 te4sse4 maailmassa viele4 on. Voimaloiden tuottaminen saattaa pahimmillaan kuluttaa enemme4n energiaa kuin ne elinike4ne4e4n tuottavat. Hiili- ja kaasuvoimaloita vastustan niiden CO2-pe4e4stf6jen takia (terveysriskitkin ovat valtavat, hiukkaspe4e4stf6jen uhriluvut ovat suunnattoman suuria. Keskime4e4re4inen hiilivoimala se4teilee enemme4n kuin ydinvoimala, vapauttaessaan ilmaan polttamansa hiilen sise4lte4me4e4 uraania). Fuusiovoima saattaa olla tulevaisuudessa iso juttu, mutta sen varaan ei todellakaan kannata laskea. En kannata kerskakulutusta. Energiaa kuitenkin tarvitaan. Ydinvoima on te4lle4 hetkelle4 ainoa realistinen vaihtoehto hiilidioksidipe4e4stf6ttf6me4sse4 energiantuotannossa.Tshernobylin ydinvoimaonnettomuuden uhriluvuksi YK on arvioinut noin 5000 henkee4, joista 50 kuoli ve4littf6me4sti pelastustf6isse4, ja loput se4teilyn aiheuttamiin sairauksiin. Te4te4ke4e4n ei tule toki ve4heksye4, mutta se on kyette4ve4 suhteuttaa vaihtoehtojen haittoihin. Esim. Japanin tsunamin seurauksena murtui pato ja le4hes 2000 ihmiste4 kuoli. Kuitenkin uutiset keskittyive4t vain Fukushimaan vaikkei sielle4 yhte4e4n kuolemantapausta ollut sattunut. Hiilivoiman aiheuttamien pienhiukkaspe4e4stf6jen on arvioitu (muistaakseni WHO:n toimesta) aiheuttavan vuosittain yli 350 000 kuolemaa.Puhumattakaan ilmastonmuutoksen aiheuttamista haitoista. Luonnon monimuotoisuuden ve4heneminen: 30% maailman lajeista on arvioitu kuolevan sukupuuttoon, mike4li maapallon keskile4mpf6tila nousee 1,5-2,5 celsiusta (mike4 on aika optimistinen arvio). Te4me4 huolestuttaa minua vihreite4 arvoja kannattavana aivan h***etisti. Yhte4ke4e4n sukupuuttoon kuollutta lajia ei ikine4 saada takaisin. Merenpinnan nousu, se4e4n e4e4ri-ilmif6iden (hirmumyrskyt, kuivuus, tulvat) lise4e4ntyminen, satojen pieneneminen erityisesti kuivuuden ja levie4vien kasvitautien (kuten perunarutto) takia, metse4palot, malarian ja muiden tartuntatautien levie4minen ovat valtavia inhimillisie4 kriiseje4, joista jok'ikinen seuraa ilmaston le4mpenemiseste4. En halua ve4he4telle4 ydinvoiman ongelmia, joita on (mahdolliset onnettomuudet, kaivostoiminnan ongelmat, ydinje4te), mutta ne vaikuttavat melko pienilte4 ilmaston le4mpenemisen seurauksiin verrattuna.


iYqt66zqhh (24.3.2017 06:30:31)

Não vou aprofundar o campo sentimental, gostei do que li.Desculpem, prefiro outra visão, se estão juntos à tantos anos e o que voltou não é o mesmo é porque este é meiadr...Obrlghoo e um abraço,BSardinha

Siirry sivun alkuun