Timo Juurikkala
Vihreät De Gröna

Vihreät De Gröna

Share

 

Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko eduskunnalle

Puheenvuoro salikeskustelussa 24.2.2011.

Arvoisa puhemies!

Ensin kiinnitän huomiota tähän luonnonvaraselonteossa mainittuun visioon, jossa sanotaan, että Suomesta pitäisi tulla älykkään luonnonvaratalouden vastuullinen edelläkävijä vuonna 2050. Tämä tavoite on ihan hieno, mutta kun ajatellaan, että on tarkoitus olla edelläkävijä älykkäässä luonnonvarataloudessa, niin kyllä tämä aikaperspektiivi on tässä varsin pitkä. Eiköhän tätä aikataulua voisi heivata vähän kireämmäksi, että olisi pikkuisen enemmän kunnianhimoa tähän kärkiasemaan pääsemisessä.

Itse selonteosta. Tämä on ihan ansiokasta, että tällaista laajapohjaista pohdiskelua ja selvitystä luonnonvarojen käytöstä tehdään. Mutta kyllähän, niin kuin oli etukäteen arvattavissa, tässäkin selonteossa vähän semmoinen tietty ahneuden kiilu silmissä näkyy taustalla. Täälläkin on hehkutettu tässä keskustelussa moneen kertaan sitä, että Suomi on luonnonvaroiltaan rikas, ja siinä on seuraavana ajatuksena se, että niitä luonnonvaroja sitten täysimääräisesti pyritään käyttämään omaksi hyväksemme.

Tässä mielessä olen edelleen hiukan mietteliäs laajemminkin tämän Suomen elinkeinopolitiikan osalta. Täällä on puhuttu nyt paljon kaivostoiminnasta ja sen tulevaisuudennäkymistä, ja aika suurella intensiteetillä ollaan maaperään käsiksi käymässä. Vastaavasti vajaa vuosi sitten tehtiin päätöksiä ylenmääräisestä ydinvoiman rakentamisesta. Tässä on pikkuisen semmoista makua, jota ed. Skinnari täällä avauspuheenvuorossaan hiukan poliittisesti epäkorrektisti nimesi mustan Afrikan sävyksi. Minä olen jotenkin ajatellut, että meidän vahvuutemme Suomessa olisi älykkäässä toiminnassa, osaamisessa ennemmin kuin suorassa luonnonvarojen tai raa'an energian myynnissä. Tässä mielessä toivoisin, että ministeri Pekkarinenkin tätä asiaa vielä pohtisi: Missä ne Suomen vahvuudet ovat? Ollaanko tässä mustan Afrikan linjoilla, niin kuin todettiin?

Tätä luonnonvara-asiaa tulisi pohtia hiukan laajemmassa kehikossa. Luonnonvarojen liikakäyttö, sekä uusiutuvien että uusiutumattomien, on erittäin suuri, maailmanlaajuinen ongelma, ja se korreloi hyvin voimakkaasti sekä ilmastonmuutoksen että luonnon monimuotoisuuden kapenemisen kanssa. Ja tässä mielessä luonnonvarapolitiikassa, luonnonvarojen käyttöä suunniteltaessa, pitäisi aina olla hyvin keskeisenä tämä kestävyyden näkökulma, löytää se suojelun ja luonnonvarojen hyödyntämisen tasapaino sillä tavalla, että ekosysteemipalvelut pysyvät toimivina ja tämän meidän elämisemme edellytykset tällä pallolla säilyvät.

Ekosysteemipalvelut on tässä selonteossa hiukan uutena käsitteenä mukana. Näistä syntyy helposti hiukan kapeahko mielikuva, ja se tästä valiokunnan mietinnöstäkin paistaa. Eli ensimmäinen mielikuvahan ekosysteemipalveluista viittaa sieniin ja marjoihin ja virkistysarvoihin, joita metsästä tai luonnosta voidaan saada, mutta todellisuudessa ekosysteemipalvelut on paljon laajempi käsite. Muun muassa ylläpitoasiat, ravinteiden kierto, veden kierto, yhteyttäminen, säätelyasiat, ilmaston säätely, tulvien säätely, vedenpuhdistus, pölytys myös lasketaan ekosysteemipalveluiden joukkoon. Silloin on tietysti helpompikin ajatella näitä hyvin arvokkaina ja olennaisina toimina, joiden täytyy kaikessa luonnonvarapolitiikassa siellä keskiössä olla sillä tavalla, että nämä palvelut ja niiden toiminnot eivät vaarannu.

Nythän tässä mietinnössä todetaan, että maailmanlaajuisesti kaksi kolmasosaa ekosysteemipalveluista on heikentyneitä tai vaarantuneita. Eli tilanne on kyllä varsin vakava, ja tämä olisi ansainnut vähän syvällisemmän pohdinnan tässä selonteossa ja mietinnössä myös. Kiinnitin huomiota siihen, että kun muun muassa mietinnön sivulla 8 on näitä strategisia tavoitteita muutama kappale, neljäkö niitä siellä on, niin siellä ekosysteemipalvelut mainitaan muistaakseni tavoitteessa numero 2 sivulauseessa ihan viimeisenä. Se kuvaa sitä, että ne eivät ole vielä oikein keskustelun keskiössä.

Arvoisa puhemies! Vielä pari seikkaa, vähän käytännöllisempiä. Energian materiaalitehokkuusohjelmasta olikin jo tuossa debatin aikaan puhetta. Edelleen olen sitä mieltä, että nämä molemmat ulottuvuudet tässä ovat erittäin tärkeitä ja liittyvät läheisesti luonnonvarapolitiikkaan ja tässä täytyy Suomen löytää uutta potkua molempien osalta, jotta päästään parempiin tuloksiin. Se on myös taloudellisesti viisasta.

Sitten vielä aivan viimeisenä asiana, joka liittyy myös tähän luonnonvarojen hyödyntämiseen ja luonnonvarapolitiikkaan hyvin akuutisti. Se on tämä uusiutuvan energian paketti ja siinä yhteydessä nimenomaan bioenergian, metsähakkeen, aikaisempaa huomattavasti runsaampi käyttö. Tässähän on luvattu viime vuoden puolella hallituksen toimesta, että tehdään riskinarvio, jossa arvioidaan tämän paketin kokonaisvaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen, ravinnetaseeseen ja hiilitaseeseen sekä maaperän että metsien osalta. Nyt on ollut kovin hiljaista. Minä toivoisin, että ministeri jossain vaiheessa vastaisi, missä vaiheessa tämä riskinarvio, tai ympäristöarvio laajemminkin, nyt tällä hetkellä on.

 

Timo Juurikkala 24.2.2011

Siirry sivun alkuun